Ostoskori

Urea

fS-Urea

€ 10,95

Maksassa syntyy proteiinien hajoamistuotteena ureaa (fS-Urea). Elimistö ei pysty ureaa hyödyntämään, joten se siirtyy maksasta veren mukana munuaisiin. Täältä urea poistuu elimistöstä virtsan kautta.

Terveet munuaiset poistavat yli 90 prosenttia elimistön tuottamasta ureasta. Loput poistuvat ihon sekä ruuansulatuskanavan kautta.

Veren ureapitoisuus riippuu:

  • Maksan tilasta
  • Ruoan proteiinipitoisuudesta
  • Ravitsemustilasta
  • Munuaisten läpivirtauksesta
  • Proteiinien hajoamisesta

Urean määrä veressä suurenee vasta, kun munuaisten vajaatoiminta on huomattava.

Milloin urea kannattaa mitata?

Monet maksaan sekä munuaisiin vaikuttavat sairaudet vaikuttavat urean pitoisuuteen veressä. Urean määrä veressä nousee, kun maksa tuottaa enemmän ureaa tai munuaisista poistuu vähemmän ureaa. Vastaavasti maksavaurion sattuessa urean määrä vähenee, kun maksa ei tuota sitä enää normaalisti.

Ureapitoisuus on tarpeellinen tutkia seuraavien tilojen yhteydessä:

  • Munuaissairauden kulun seurannassa
  • Proteiinien aineenvaihdunnan arvioinnissa
  • Munuaisten toiminnan seurannassa eräiden lääkkeiden käytön yhteydessä

Seuraavien oireiden yhteydessä voi olla syytä tarkistaa ureapitoisuus:

  • Väsymys
  • Keskittymiskyvyn puute
  • Huono ruokahalu
  • Huono uni
  • Turvotus silmien, ranteiden, nilkkojen ja vatsan ympärillä
  • Virtsan vähentynyt määrä
  • Virtsa vaahtoaa, on ruskehtavaa
  • Virtsaamisongelmat eli polttava tunne ja virtsaamistiheys suurenee
  • Korkea verenpaine
Mitä tutkimus mittaa?

Urea-arvoilla mitataan munuaisten toimintaa ja seurataan henkilöitä, joilla on todettu munuaissairaus. Urean määrä veressä suurenee vasta huomattavassa munuaisten vajaatoiminnassa, jolloin se ei sovellu munuaistoiminnan seulontatutkimukseksi. Urea-tutkimus ei siis ole munuaisten toiminnan ensisijainen mittari.

Normaalisti tutkimuksen tulos on seuraava:

Urean viitearvot ovat:

  • Naiset alle 50 v: 2,6 – 6,4 mmol/l
  • Naiset yli 50 v: 3,1 – 7,9 mmol/l
  • Miehet alle 50 v: 3,2 – 8,1 mmol/l
  • Miehet yli 50 v: 3,5 – 8,1 mmol/l

Ureapitoisuus kohoaa iän myötä sekä ravinnon proteiinimäärän mukana. Ravinto, jossa on paljon proteiinia, nostaa siis myös ureapitoisuuksia veressä. Vastaavasti vähäproteiininen ravinto laskee veren ureapitoisuutta. Vastasyntyneillä ja pienillä lapsilla on alhaisemmat ureapitoisuudet.

Munuaisten toiminnan selvittelyssä tutkitaan usein myös natrium (S-Na), kalium (S-K) ja kalsium (S-Ca).

Olethan yhteydessä lääkäriin tai muuhun terveydenhuollon ammattilaiseen, jos epäilet sairautta tai tarvitset apua tulosten tulkinnassa.

Lue lisää viitearvojen määrittelemisestä täältä.

Urean korkea pitoisuus viittaa munuaisten huonoon toimintaan. Aiheuttajana voi olla esimerkiksi:

  • Munuaisten verenvirtauksen heikkeneminen
  • Sydämen vajaatoiminta
  • Sokki
  • Stressi
  • Äskettäinen sydänkohtaus
  • Vakavat palovammat
  • Maha-suolikanavan verenvuoto
  • Virtsan virtauksen tukkeutuminen
  • Elimistön kuivuminen
  • Runsaasti proteiinia sisältävä ravinto

Matalat ureapitoisuudet ovat harvinaisia, mutta niitä ilmenee seuraavissa tiloissa:

  • Aliravitsemuksessa
  • Nesteenpoistolääkityksen yhteydessä
  • Kasvuhormonien ja anabolisten steroidien yhteydessä
  • Maksan toimintavajaus
  • Raskaus
  • Vähäproteiininen ravinto
  • Infuusio (nestettä tiputetaan suoraan suoneen)
  • Elimistön yksi tärkeimmistä veren suoloista on kalium (2001 S-K)
  • Natrium on kaliumin lisäksi toinen elimistön tärkein suola (2382 S-Na)
  • Kreatiniini kuvaa munuaisten toimintaa (2143 S-Krea)
  • Munuaisten hiussuonikerästen eli glomerulusten suodatusnopeus kertoo tarkemmin munuaisten toiminnasta (6354 Pt-GFRe)
  • Kalsium välttämätön elimistön kaikille soluille (2013 S-Ca, 6032 S-Ca-Albk)

Valmistautuminen

Vaatii paaston

Paastoa vaativissa tutkimuksissa tulee olla syömättä ja juomatta 10–12 tuntia ennen verikoetta. Tarvittaessa tuona aikana voi juoda lasin vettä.

Paastoverikokeet suosittelemme otettavaksi kello 8–10 välisenä aikana. Lue muista suosituksista täältä.

Diabeetikot noudattavat lääkäriltä saamaansa ohjeistusta paaston suhteen.