Ostoskori

Proteiini

S -Prot

€ 10,90

Ihmisen painosta viidesosa eli 20 % on proteiinia. Proteiinia (S-Prot) löytyy kaikista soluista eli muun muassa jänteistä, lihaksista, hiuksista ja kynsistä.

Proteiinien eli valkuaisaineiden tehtävänä on

  • Toimia vasta-aineina immuunipuolustuksessa
  • Kuljettaa kaasuja ja ravintoaineita veressä
  • Toimia rakennusaineina hormonille ja entsyymeille
  • Kasvuaikana muodostaa uusia kudoksia
  • Vahvistaa ihoa, kynsiä, jänteitä ja sidekudosta
  • Kuljettaa rasvoja veressä ja muissa elimistön nesteissä
  • Sitoa ja kuljettaa happea veressä
  • Sitoa happea lihaskudoksessa

Proteiinit rakentuvat 20 erilaisesta aminohaposta. Jokainen proteiini ei kuitenkaan sisällä kaikkia aminohappoja. Aminohapot voidaan jakaa välttämättömiin sekä ei-välttämättömiin. Välttämättömiä aminohappoja elimistö ei pysty rakentamaan itse, vaan ne saadaan ravinnon kautta. Ei-välttämättömiä aminohappoja elimistö rakentaa välttämättömistä aminohapoista. Ravinnosta saatava ylimääräinen proteiinimäärä varastoituu elimistössä rasvana.

Proteiinia saa tunnetusti lihasta, mutta myös kasviksista. Kasvisproteiinia on muun muassa pavuissa, herneissä, siemenissä, pähkinöissä, soijassa ja viljatuotteissa. Eläinproteiinin lähteitä ovat kala, kana, vähärasvainen liha, kananmuna sekä maitotuotteet. Energialähteenä proteiinien osuus on 10–20 %, kun rasvojen osuus on 25-40 % ja hiilihydraattien osuus 45-60 %.

Aktiivikuntoilijat sekä urheilijat tarvitsevat suurempia määriä proteiinia, jotta elimistön typpitasapaino säilyy. Ravinnossa on proteiinia saatavilla reilusti, joten ruoka-annoksen suurentaminen takaa riittävän proteiinimäärän.

Milloin proteiini kannattaa mitata?

Veren proteiini voidaan mitata tutkittaessa ravitsemushäiriöitä, maksan ja munuaisten sairauksia, kroonisia sairauksia, johon liittyy turvotus, elimistön puolustusmekanismin vajausta sekä epäiltäessä sairauksia, jotka tuottavat runsaasti proteiineja vereen.

Proteiini voi olla hyvä mittauttaa seuraavien oireiden yhteydessä:

  • Hauraat kynnet tai hiukset
  • Heikko lihasmassa
  • Turvotus
  • Infektioherkkä
  • Korkea verenpainet
  • Iho-oireita käsissä, jaloissa ja kasvoilla
  • Väsymys
  • Laihtuminen
  • Kuumeilu
  • Ihottuma
  • Niveloireet

Normaalisti elimistö pyrkii säästämään mahdollisimman paljon proteiineista sekä tarvittaessa käyttämään niissä olevia aminohappoja uudestaan. Tästä syystä normaalisti virtsaan kertyy hyvin vähän proteiinia.

Mitä tutkimus mittaa?

Proteiineja voidaan mitata verestä tai virtsasta. Virtsan proteiinimittaus soveltuu munuaistoiminnan arviointiin.

Normaalisti tutkimuksen tulos on seuraava: 

Proteiinin viitearvot ovat:

  • 62 – 78 g/l

Olethan yhteydessä lääkäriin tai muuhun terveydenhuollon ammattilaiseen, jos epäilet sairautta tai tarvitset apua tulosten tulkinnassa.

Lue lisää viitearvojen määrittelemisestä täältä.

Korkeat proteiiniarvot voivat esiintyä seuraavissa tilanteissa:

  • Elimistön kuivuminen
  • Pitkäaikaiset sairaudet kuten autoimmuunitaudit (esim. reuma)
  • Myelooma (pahanlaatuinen verisairaus)

Pitkäaikainen proteiinien ylenmääräinen käyttö voi lisätä suolistosyöpäriskiä. Lisäksi on hyvä huomioda, että osassa proteiinien aminohapoista on typpeä. Nämä erittyvät munuaisten kautta virtsaan. Jos munuaiset ylikuormittuvat, niiden toiminta häiriintyy.

Tavallisesti proteiinien alhaiset arvot voivat esiintyä pitkäaikaissairailla sekä huonosti syövillä iäkkäillä ihmisillä. Kun proteiinipitoisuus on alle 40 g/L, aiheutuu turvotusta. Alentuneita proteiiniarvoja voi esiintyä seuraavissa tiloissa:

  • Pitkäaikainen maksasairaus
  • Palovammat
  • Ihosairaudet
  • Aliravitsemus
  • Kasvaimet
  • Liiallinen nesteyttäminen
  • Munuaisvaurio

Alhainen proteiinipitoisuus voi aiheuttaa lihasmassan vähenemistä. Pitkäaikaisen puutteen vallitessa sydänlihas voi heiketä, mikä aiheuttaa hengenvaarallisen tilan.

  • Rasva-arvojen kokonaiskuva (6434 S-Lipidit)
  • Albumiini (1028 S -Alb)
  • INR
  • ALAT
  • Bilirubiini

Valmistautuminen

Ei vaadi paastoa

Tämä tutkimus ei vaadi paastoa. Ennen näytteenottoa voi syödä kevyen aterian.