Ostoskori

Fosfaatti, epäorgaaninen

fS-Pi

€ 11,90

Fosfaatti on kalsiumin jälkeen elimistön yleisin kivennäisaine. Ihmisen elimistö sisältää noin 700 g fosfaattia. Fosfaatista n. 85 % sijaitsee luustossa kalsiumfosfaattina ja vain noin 1 % fosfaatista on vapaana veressä.

Fosfaattia tarvitaan esimerkiksi solujen energian tuotantoon, elimistön happo-emästasapainon säätelyssä sekä lihasten ja hermojen toiminnassa. Luiden ja hampaiden muodostumisessa fosfaatti on tärkeässä roolissa. Elimistö säätelee fosfaatin määrää säätelemällä sen imeytymistä suolistosta ja erittymistä munuaisista. D-vitamiini säätelee fosfaatin imeytymistä suolistosta ja parathormoni (PTH) säätelee fostaatin erittymistä munuaisista.

Saamme fosfaattia ravinnosta luonnollisena eli orgaanisena muotona sekä fosfaatin epäorgaanisena muotona. Luonnollista fosfaattia on runsaasti täysjyväviljoissa, maitotuotteissa sekä tuoreessa lihassa ja kalassa. Fosfaatin epäorgaanista muotoa saadaan ravintoon lisätystä lisä- ja säilöntäaineista. Lisäaineista saatava fosfaatti imeytyy kaksi kertaa tehokkaammin elimistöön kuin luonnollinen eli orgaaninen fosfaatti. Runsaasti fosfaattia sisältäviä lisäaineita on tyypillisesti lihajalosteissa, sulatejuustoissa sekä lihavalmisteissa.

Milloin fosfaatti kannattaa mitata?

Fosfaatti mitataan yleisimmin tutkittaessa lisäkilpirauhasen sairauksia, D-vitamiinin aineenvaihdunnan häiriöitä, luustosairauksia ja munuaisten toimintaa.

Fosfaatti kannattaa mitata esimerkiksi seuraavien oireiden ilmaantuessa:

  • Väsymys
  • Heikkous
  • Vatsakivut
  • Masennus
  • Muistihäiriöt
  • Nivelkivut
  • Ummetus
  • Lihaskivut
  • Ruokahaluttomuus
  • Laihtuminen
  • Sekavuus
  • Oksentelu
Mitä fosfaattitutkimus mittaa?

Fosfaatti mittaa veressä vapaana olevan fosfaatin määrää. On tärkeää huomata, että elimistön fosfaatista vain noin 1 % on vapaana veressä.

Normaalisti tutkimuksen tulos on seuraava: 

Fosfaatin viitearvot ovat:

  • Naiset: 0.85 – 1.50 mmol/l
  • Miehet < 50 v: 0.75 – 1.65 mmol/l
  • Miehet > 50 v: 0.75 – 1.35 mmol/l

Olethan yhteydessä lääkäriin tai muuhun terveydenhuollon ammattilaiseen, jos epäilet sairautta tai tarvitset apua tulosten tulkinnassa.

Lue lisää viitearvojen määrittelemisestä täältä.

Korkea fosfaattipitoisuus (hyperfosfatemia, hyper kr yli) ja alhainen kalsiumpitoisuus aktivoivat parathormonin tuotantoa, mikä aktivoi kalsiumin sekä fosforin irtoamista luustosta aiheuttaen luukatoa ja kalsiumin kertymistä verisuoniin ja elimistön pehmytosiin. Yleisin hyperfosfatemian aiheuttaja on munuaisten vajaatoiminta.

Kohonneita fosfaattiarvoja voi esiintyä myös seuraavien tilojen yhteydessä:

  • Lisäkilpirauhasen vajaatoiminta (hypoparatyreoosi)
  • D-vitamiinin liiallisesti saannista
  • Matalan kalsiumin yhteydessä
  • Lisämunuaiskuoren hormonitoiminnan vähyyden yhteydessä (Addisonin tauti)
  • Kasvuhormonin liikaerityksen yhteydessä (akromegalia)

Matalia fosfaatin arvoja todetaan seuraavien tilojen yhteydessä:

  • Fosfaatin imeytyminen suolistosta vähenee D-vitamiinin puutteesta
  • Lisäkilpirauhasen liikatoiminnasta
  • Ravinnon imeytymishäiriöisssä (malnutritio)
  • Fosfaatti saattaa myös erittyä tavallista nopeammin munuaisten sairauksien yhteydessä (munuaistiehyevaurio).
  • Alkoholin vieroitushoito
  • Suoraan ruokatorveen tai laskimoon annettu ravinto
  • Moni suomalainen kärsii D-vitamiini puutteesta (1220 D-25)
  • Parathormoni (4560 fP-PTH)

Valmistautuminen

Vaatii paaston

Paastoa vaativissa tutkimuksissa tulee olla syömättä ja juomatta 10–12 tuntia ennen verikoetta. Tarvittaessa tuona aikana voi juoda lasin vettä.

Paastoverikokeet suosittelemme otettavaksi kello 8–10 välisenä aikana. Lue muista suosituksista täältä.

Diabeetikot noudattavat lääkäriltä saamaansa ohjeistusta paaston suhteen.