Ostoskori

Bilirubiini

S -Bil

€ 15,50

Veressä kiertävien punasolujen elinikä on noin 120 päivää. Vanhentuessaan punasolut hajoavat ja elimistössä syntyy hajoamisprosessin seurauksena bilirubiinia. Päivittäin elimistöstä poistuu miljardeja punasoluja ja saman verran syntyy luuytimessä uusia punasoluja.

Punasolujen hemoglobiinissa on keskeisenä osana molekyyli nimeltään hemi, johon veressä kiertävä happi sitoutuu. Punasolujen hajotessa syntyvää hemiä ei voida käyttää uudestaan, mistä syystä elimistön täytyy hankkiutua siitä eroon. Hemimolekyylistä muodostuu hajoamisen myötä bilirubiinia.

Vapaana bilirubiini on rasvaliukoinen eikä se liukene veteen. Verenkierrossa bilirubiini sitoutuu albumiiniin ja siirtyy verenkierron kautta maksaan. Maksasolut ottavat bilirubiinin käsiteltäväkseen ja yhdistävät sen glukuronihapon kanssa. Bilirubiinista tulee vesiliukoinen ja sitä erittyy sappeen. Sieltä bilirubiini jatkaa kohti suolta ja lopulta ulosteen mukana ulos elimistöstä. Bilirubiini on väriltään keltaista, mikä osaltaan vaikuttaa ulosteen ominaiseen väriin.

Bilirubiini voi siis olla kolmessa muodossa:

  • Vapaa bilirubiini on verenkierrossa, rasvaliukoinen ja aivoihin joutuessaan voi aiheuttaa vaurioita (noin 90 % bilirubiinista)
  • Albumiiniin sitoutunut bilirubiini sitoutuu veressä albumiiniin ja kulkeutuu maksaan
  • Konjugoitunut bilirubiini yhdistyy maksassa glukuronihapon kanssa, muuttuu vesiliukoiseksi ja erittyy sappeen
Milloin bilirubiini kannattaa mitata?

Bilirubiinitutkimus on hyvä tehdä, jos ilmenee seuraavia oireita:

  • Silmän valkuaiset tai iho alkavat kellertymään
  • Virtsa on tummentunut tai uloste on savenharmaan värinen
  • Kutina
  • Pahoinvointi ja oksentelu
  • Vatsakipu ja/tai turvotus
  • Väsymys ja yleinen huonovointisuus

Lisäksi bilirubiinipitoisuutta mitataan selvittäessä osana maksan ja sappiteiden sairauksien tutkimusta, mahdollista anemiaa tai vastasyntyneiden keltaisuutta.

Bilirubiinin viitearvot ovat:

  • 5 -25 umol/l

Olethan yhteydessä lääkäriin tai muuhun terveydenhuollon ammattilaiseen, jos epäilet sairautta tai tarvitset apua tulosten tulkinnassa.

Lue lisää viitearvojen määrittelemisestä täältä.

Bilirubiini voi suurentua useilla eri mekanismeilla. Bilirubiinin pitoisuus voi nousta bilirubiinin vähentyneestä erityksestä, lisääntyneestä muodostumisesta tai molemmista syistä samanaikaisesti.

Jos sapen kulku estynyt ja sappi ei pääse sapesta suolen sappiteitä pitkin, sappea kertyy maksasoluihin ja lopulta sitä palaa takaisin vereen. Tyypilisin syy tukokselle on sappiteissä oleva sappikivi. Myös haiman tai sappiteiden kasvain estää sapen kulkua.

Korkeita arvoja esiintyy myös maksavaurioissa (maksatulehdus eli hepatiitti, maksakuolio) maksasolujen vaurioituessa. Sairaiden solujen toiminta häiriintyy niin paljon, että bilirubiinin siirtäminen sappeen ei onnistu normaalisti. Maksavaurioita voivat aiheuttaa myös eräät lääkeaineet (esim. antibiootit, e-pillerit, tulehduskipulääkkeet). Tyypillistä maksavauriossa on, että sekä kokonaisbilirubiinin että konjugoituneen bilirubiinin pitoisuus lisääntyy.

Punasolujen liiallinen hajoaminen eli hemolyysi lisää bilirubiinin muodostumista ja sen pitoisuutta veressä. Lisääntyneen hemolyysin myötä erityisesti vapaan bilirubiinin määrä kasvaa ja maksa ei kykene poistamaan bilirubiinia samaa vauhtia.

Vastasyntyneillä voi olla korkeita bilirubiiniarvoja johtuen vielä puutteellisesta bilirubiinin käsittelykyvystä.

Matala bilirubiiniarvo ei liity sairauteen.

  • Glutamyylitransferaasi, maksasairauksien herkkä mittari (1489 S-GT)
  • Alaniiniaminotransferaasi, maksasolujen vaurion mittari (1026 S-ALAT)
  • Aspartaattiaminotransferaasi, nopea reagoija maksa-, sydänlihas- ja luustolihassoluvaurioissa (1128 S-ASAT)
  • Alkalinen fosfataasi, joka kohoaa maksan ja luuston sairauksissa (1046 S-AFOS)

Valmistautuminen

Ei vaadi paastoa

Tämä tutkimus ei vaadi paastoa. Ennen näytteenottoa voi syödä kevyen aterian.